Välitän.

Olen miettinyt mikä saa ihmisen sanomaan toiselle jotakin ja sitten toisaalla toimimaan juuri päinvastaisesti? Se on jotakin mitä en ymmärrä. Ehkä siihen tarvitaan jotain, mitä se on en tiedä. Jos tiedätte kertokaa ihmeessä!
Jos todella välittää paljon jostakin ihmisestä, niin miksi sen pitää tehdä se niin vaikeaksi. Ottais sen vaan vastaan, eikä purnais vastaan. Toisista välittäminen on oikeastaan aika pelottavaa, koska jossain vaiheessa on väistämätöntä että toinen pystyy loukkaamaan. Mä en tietoisesti melkein koskaan halua loukata ihmisiä. Ja jos loukkaan haluan sopia asian mahdollisimman nopeasti. Elämä on oikeastaan todella hankalaa, pitää tietää asioita että selviää. Ja silti se ei ole helppoa. Välillä tai oikeastaan usein tuntuu siltä että kaikki vain hajoaa, tuntuu että ei saa itseään ja ajatuksiaan kasaan vaikka kuinka yrittäisi. En ole koskaan halunnut olla riippuvainen mulle läheisistä ihmisistä, mutta niin siinä aina yleensä käy. Kumpa vaan välittämisen kohteetkin tajuaisi, että tarkoitan oikeasti hyvää. En oo paha ihminen. Mä myös tajuan kerrasta jos sanotaan että ei kiinnosta. Mutta se ei myöskään tarkoita ettenkö välittäisi. Ei ihmisestä voi lakata välittämästä niin helposti, vaikka se tekisi mitä. Mulle te ootte tärkeitä ja välitän teistä. Opetelkaa ottamaan se vastaan, prkl!

Työtä, väsymystä ja vettä.

Huh että väsyttää. Välillä sitä vaan toivoisi että voisi tehdä vain yövuoroja. Vois nuukkuu päivät ja olla yöt töissä, olis mukavaa vaihtelua.
Yritän henkisesti valmistautua tulevaan viikonloppuun ja siihen että jos haluan hyvän palkan mun on pakko nukkua vähän ja olla töissä paljon. Raha ei tee onnelliseksi, mutta ainakin mun elämää se helpottaa huomattavasti. Sain mätkyjä ihan liian paljon, ja vaikka tuntuu että oon istunu 247 duunissa en silti tiedä miten selviän kaikista maksuista.

Pakko muuten sanoa että alan olemaan pikkuhiljaa kyllästynyt, siihen kun kokoajan vain sataa vettä. Onko nyt niin että kunnon talvea ei enää tule? Lapsuuden talvet oli paljon parempia, oli paljon lunta. Sellaisia kuivia pakkastalvia. Pystyi olemaan koko päivän ulkona temmeltämässä (onks ees oikee sana?! :D ) tehä lumiukkoi ja muuta hupaisaa. Tosin kuulen melkein päivittäin jonkun asiakkaan suusta, että aika kultaa muistot. No mä ainakin uskon mun muistoihin ja siihen että ne on pysyny muuttumattomina!

Ensimmäisen blogin ensimmäinen!

Okei ihmiset en oo koskaan oikein ollut hyvä kirjoittamaan, mut ajattelin että mikä jottei hei kokeillaan.

Olen viime aikoina miettinyt paljon elämääni, menneisyyttä. Mitä siellä on tapahtunut sellaista miksi olen nyt hajalla, vai olenko vain itse aiheuttanut sen.. Eilen kuulin ensimmäistä kertaa ulkopuoliselta ja vieraalta henkilöltä, että sun on saatava elämäsi järjestykseen ennen kuin voit yrittää muuta. Olenhan sen tiennyt jo kauan aikaa, mutta miten elämä saadaan järjestykseen kysyn minä! Sitä vaan usein saa jonkunlaisen romahduksen, ahdistaa etkä saa henkeä. Ainut mitä pystyt tekemään on itkeä. Hämmentävää ja pelottavaa.

Minun kuulemma pitäisi myös miettiä onko mulla unelmia ja mitä haluan elämältä. Mutta en minä tiedä mitä haluan! Oon aina ollu sellanen että en tiedä mitä haluan ja mihin pystyn. Yleensä vaan ajaudun jonnekkin ja katselen. Jotenkin vaan ajelehdin jossakin, en elä elämää niin täysillä kuin pitäisi. Olen aina ollut kateellinen niille ketkä oikeasti tietävät mitä haluavat.