Välitän.

Olen miettinyt mikä saa ihmisen sanomaan toiselle jotakin ja sitten toisaalla toimimaan juuri päinvastaisesti? Se on jotakin mitä en ymmärrä. Ehkä siihen tarvitaan jotain, mitä se on en tiedä. Jos tiedätte kertokaa ihmeessä!
Jos todella välittää paljon jostakin ihmisestä, niin miksi sen pitää tehdä se niin vaikeaksi. Ottais sen vaan vastaan, eikä purnais vastaan. Toisista välittäminen on oikeastaan aika pelottavaa, koska jossain vaiheessa on väistämätöntä että toinen pystyy loukkaamaan. Mä en tietoisesti melkein koskaan halua loukata ihmisiä. Ja jos loukkaan haluan sopia asian mahdollisimman nopeasti. Elämä on oikeastaan todella hankalaa, pitää tietää asioita että selviää. Ja silti se ei ole helppoa. Välillä tai oikeastaan usein tuntuu siltä että kaikki vain hajoaa, tuntuu että ei saa itseään ja ajatuksiaan kasaan vaikka kuinka yrittäisi. En ole koskaan halunnut olla riippuvainen mulle läheisistä ihmisistä, mutta niin siinä aina yleensä käy. Kumpa vaan välittämisen kohteetkin tajuaisi, että tarkoitan oikeasti hyvää. En oo paha ihminen. Mä myös tajuan kerrasta jos sanotaan että ei kiinnosta. Mutta se ei myöskään tarkoita ettenkö välittäisi. Ei ihmisestä voi lakata välittämästä niin helposti, vaikka se tekisi mitä. Mulle te ootte tärkeitä ja välitän teistä. Opetelkaa ottamaan se vastaan, prkl!